Mitä hyötyä kardioharjoittelusta on

Kardioharjoitteluon eräänlainen harjoitus, joka keskittyy sykkeen nostamiseen sydämen ja verisuonten terveyden parantamiseksi. Tämäntyyppinen harjoittelu sisältää aktiviteetteja, kuten juoksua, uintia, pyöräilyä ja muita vastaavia harjoituksia. Kardioharjoittelulla ihmiset voivat parantaa yleistä terveyttään ja hyvinvointiaan.

Mitä hyötyä kardioharjoittelusta on?

Yksi kardioharjoittelun tärkeimmistä eduista on, että se voi auttaa parantamaan sydämen terveyttä vahvistamalla sydänlihasta ja parantamalla verenkiertoa. Tämä voi auttaa vähentämään sydänsairauksien, aivohalvauksen ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Voiko kardiotreeni auttaa painonpudotuksessa?

Kyllä, kardioharjoittelu voi olla tehokas tapa laihtua, koska se auttaa polttamaan kaloreita. Yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa kardio voi auttaa ihmisiä saavuttamaan ja ylläpitämään terveellistä painoa.

Kuinka usein minun tulisi osallistua kardiotreeniin?

American Heart Association suosittelee vähintään 150 minuuttia kohtalaisen intensiivistä kardioharjoitusta viikossa, jaettuna vähintään kolmelle päivälle. Tätä voidaan säätää yksilöllisten kuntotasojen ja tavoitteiden mukaan.

Mitkä ovat esimerkkejä kardioharjoituksista?

Kardioharjoituksia ovat juoksu, pyöräily, uinti, hyppynaru, tanssi ja urheilulajit, kuten koripallo tai jalkapallo.

Onko turvallista osallistua kardiotreeniin, jos minulla on sairaus?

On tärkeää neuvotella lääkärin kanssa ennen uuden harjoitusohjelman aloittamista, varsinkin jos sinulla on jokin sairaus. Ne voivat auttaa määrittämään, mikä harjoituksen taso on sinulle turvallista ja sopivaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kardioharjoittelu tarjoaa monia etuja yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Kardioharjoittelu voi auttaa ihmisiä elämään terveellisempää elämää parantamalla sydämen terveyttä, auttamalla painonpudotuksessa ja lisäämällä kestävyyttä.

Rizhao Good CrossFit Co., Ltd on kuntoyritys, joka on erikoistunut tarjoamaan korkealaatuisia CrossFit- ja kardiotreeniohjelmia. Missiomme on auttaa yksilöitä saavuttamaan kuntotavoitteensa haastavien ja tehokkaiden harjoitusten avulla. Vieraile verkkosivuillamme osoitteessahttps://www.goodgymfitness.comtai ota yhteyttä osoitteeseenella@goodgymfitness.comsaadaksesi lisätietoja palveluistamme.

10 sydänharjoitteluun liittyvää tieteellistä tutkimusta:

1. Lakka, T. A., et ai. (2002). "Fyysinen aktiivisuus ja sydän- ja verisuoniperäinen kuolleisuusriski keski-ikäisillä miehillä." JAMA, 288(21), 2709-2716.

2. Warburton, D. E., Nicol, C. W. ja Bredin, S. S. (2006). "Fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt: todisteet." CMAJ, 174(6), 801-809.

3. Lavie, C. J., Milani, R. V. ja Ventura, H. O. (2004). "Liikalihavuus ja sydän- ja verisuonisairaudet: riskitekijä, paradoksi ja painonpudotuksen vaikutus." Journal of the American College of Cardiology, 43(5), 1-13.

4. Dempsey, P. C., et ai. (2014). "Hyötyjä tyypin 2 diabetekselle pitkäaikaisen istumisen keskeyttämisestä lyhyillä kevyellä kävelyllä tai yksinkertaisilla vastustustoimilla." Diabetes Care, 37(12), 3406-3413.

5. Myers, J. (2003). "Liikunta ja sydän- ja verisuoniterveys." Levikki, 107(1), e2-e5.

6. Siscovick, D. S., et ai. (1997). "Fyysinen aktiivisuus ja sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus keski-ikäisillä miehillä ja naisilla." JAMA, 277(1), 35-41.

7. Williams, M. A., et ai. (2001). "Resistenssiharjoittelu henkilöillä, joilla on sydän- ja verisuonitautia ja joilla ei ole: 2007 päivitys: American Heart Associationin kliinisen kardiologian neuvoston ja ravitsemus-, fyysinen aktiivisuus ja aineenvaihduntaneuvoston tieteellinen lausunto." Circulation, 113(25), 838-852.

8. Sattelmair, J., et ai. (2011). "Fyysisen aktiivisuuden ja sepelvaltimotaudin riskin välinen annosvaste: meta-analyysi." Circulation, 124(7), 789-795.

9. LaMonte, M. J. et ai. (2005). "Fyysinen aktiivisuus ja sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus postmenopausaalisilla naisilla." JAMA, 293(2), 197-202.

10. Bouchard, C., et ai. (1994). "Reaktio identtisten kaksosten pitkäaikaiseen yliruokintaan." The New England Journal of Medicine, 331(4), 213-218.